Haaste maanantaille 30.5.2016 on nimeltään:
Eläinsatu
Sinulla on viikko aikaa kirjoittaa tästä aiheesta huono raapale (tasan sata sanaa pitkä tarina) ja/tai huono runo.
Liitä tekstisi tai linkki blogisi haastepostaukseen tämän viestin kommentiksi.
Näin onnistut: laske sormet näppäimistölle ja ala suoltaa tekstiä. Vaimenna itsekriittiset ajatukset. Muista pitää hauskaa.:)
Huonosta kirjoittamisesta Marko Hautalan blogissa. Huonon kirjallisuuden seuran verkkolehden arkisto.
Raapaleeni on osoitteessa:
VastaaPoistahttp://paperiajamustetta.blogspot.fi/2016/05/huono-raapale-elainsatu.html
Sikahauska! Kiva kirjoittaa yhdeltä istumalta miettimättä kiinnostaako tämä nyt ketään, mutta sadan sanan raja antaa vähän haastetta. Perustin uuden blogin:
VastaaPoistahttp://paskatarinoita.blogspot.fi/2016/05/elainsatu.html
Mahtavaa, kiitos osallistumisesta!:D Repeilin täällä tuolle tarinallesi.xD
PoistaTässä minun raapaleeni:
VastaaPoistaOlipa kerran utelias linnunpoika, joka kysyi vanhemmiltaan:
– Miksi minä olen isompi kuin te?
Isä kiemurteli aikansa mutta vastasi sitten:
– Koska äitisi syöttää sinua hyvin.
Linnunpoika ei kuitenkaan ollut tyytyväinen, vaan kysyi vielä:
– Miksi minä olen erivärinen kuin te?
Äiti selitti poikaselleen vakuuttavasti:
– Sinä olet kasvanut niin nopeasti, ettei väri riitä.
Vielä linnunpoika kysyi:
– Miksi minä laulan eri tavalla kuin te?
Se avasi nokkansa ja ulos kajahti ”kukkuu, kukkuu!”. Kaukaisuudesta vastasi samanlainen ääni.
Isä vastasi: – Tuo on sinun oikea äitisi. Me olemme adoptoineet sinut.
Siitä lähtien vallitsi sopusointu kun salaisuudet eivät vaivanneet ketään. Sen pituinen se.
Aaw, sympaattista!<3
PoistaHah, tämä oli hieno huono...
PoistaPostasin Luovaan Luolaan tästä raapaleesta alkuperäisen, pitemmän version: http://luovaluola.blogspot.fi/2016/06/huonon-kirjoittamisen-iloa.html
PoistaKirjoitanpa nyt huvikseni vielä runonkin.:)
VastaaPoistaOlipa kerran koira ja kissa,
kissa pyöriskeli ihan pistoksissa,
koira jahtasi häntäänsä,
kissa sai hauskan hajun nenään,
keittiössä aukesi ruokapussi.
Sitten makasivat tainnoksissa.
runolikka.blogspot.com
VastaaPoistaHauska.xD
PoistaHuomenta vaan! Vähän säätöä, kun en ole aikoihin vastaillut haasteisiin. Mutta nimeäni klikkaamalla pääsee uuteen blogiini. Tämä eläinsatu perustuu tositarinaan, parin viikon takaiseen uutiseen :).
VastaaPoistaOlipa kerran tyttö, joka ei puhunut. Sanat juuttuivat nieluun, eivätkä lehahtaneet lentoon suusta toisten korvien kuulla. Kun hän avasi suunsa, kuului vain sisään- ja uloshengityksen hiljainen pihinä. Aikuiset ihmettelivät aikansa, maanittelivat tyttöä puhumaan, lepertelivät ja lallattivat, suhisivat ja sihisivät, ärisivät ja korisivat. Tyttö pysyi hiljaa. Sitten aikuiset hermostuivat, he eivät ymmärtäneet, mikä tyttöä oikein vaivasi. Kaikki puhuivat. Kaikkien piti puhua. Pitikö tyttö aikuisia pilkkanaan? Mutta tyttö vain hymyili ikään kuin sisäänpäin, eikä sanonut mitään. Sanat pysyivät poissa. Hän hiljeni maailmalta, mutta aikuisten loputtoman puheenporinan tuolla puolen alkoi tytön oma salainen maailma. Eikä se totisesti ollut hiljainen. Päinvastoin. Sen pituinen se.
VastaaPoistaNo niin näin huonosti! sitä lukee ohjeistuksen!:) Eläinsatu on siis vielä tulossa, olkoon tuo harjoituksena!
PoistaNo niin tässä siis eläinsatu! :)
PoistaOlipa kerran ankka, jonka kulku ei ollut kovin vankkaa. Se hoiperteli ja puolelta toiselle keinuskeli. Maatilan eläimille oli rankkaa katsella sellaista ankkaa. Ne ihmettelivät ja kuiskuttelivat: mikä on tuo ankka, jonka kulku on perin vähäisen vankka? Lehmä sen lopulta sanoi: tuon ankan kulku pitää saada suoraksi, koska se alkaa olla meille muille vaaraksi. Siihen voi törmätä lehmipolulla ja sitten on loppu märehtimispäivä pilalla. Kannatus oli sankka! Niin ankkaa kävelytettiin pitkin suoraa valkoista viivaa. Kului aikaa, nähtiin turhaa vaivaa. Ei ankan kulku suoristunut, ei suoraan kulkea suostunut. Lopulta se oli myönnettävä: on meillä ankka jonka kulku on epävankka. Sen pituinen se.
Ihania satuja molemmat.xDxD Ankasta tuli vallan mainion runollinen.:)
Poista